Viime viikonloppuna kävin ajamassa 60km TahkoMTB-maastopyöräilykilpailussa. Olin ensimmäistä kertaa maastopyörän päällä tänä vuonna ja meno oli sen mukaista. Tuloksista ei kannata puhua, mutta pääsin kuitenkin maaliin.

Ajanotto oli toteutettu ChampionChipin RFID-tunnistimilla, mikä oli tavallaan ihan kätevää. 60 km:n ajajat (850 henkeä) voitiin jakaa kolmeen ryhmään, jotka lähtivät matkaan puolen tunnin välein. Ajanotto oli kuitenkin vain maalissa. Väliaikoja olisi ollut hauska tutkailla vaikka taukopaikkojen perusteella.

Järjestäjät väläyttelivät myös mahdollisuutta, että kuskit voisivat ensi vuonna lähteä kisaan haluamallaan hetkellä. Ajajille voidaan RFID:n avulla laskea nettoaika, joten yhteislähtöä ei tarvita. Tämä vain vaikuttaa melko huonolta idealta. Porrastetun lähdön tarkoitus on ollut saada hitaammat kuskit lähtemään vähän myöhemmin. Silti tänäkin vuonna jokaisessa alamäessä oli tukkeena pyöriään taluttavia "turisteja". No, turha selitellä kun ylämäissä samat tyypit ohittelivat oikealta ja vasemmalta.

Pikkis, Ian ja Paulus saapuvat maaliin 120km matkalta

Kuva: Pikkis, Ian ja Paulus saapuvat maaliin 120km matkalta.

Kisan jälkeen tiimimme konsensus tuntui olevan, ettei Tahkolle tarvitse mennä ainakaan ensi vuonna ajamaan. Kisa on nyt ns. nähty. Paulus ajoi 120km fixed gear -maastopyörällä, mistä on vaikea enää parantaa. TahkoMTB on viime vuosien aikana paisunut noin 1400 kuskin maastopyöräilytapahtumaksi. Poluilla on entistä enemmän ruuhkaa, ja aika suuri osa matkasta tuntuu olevan hiekkatiesiirtymiä.

Oma tulos jäi kuitenkin (taas) kaivelemaan, ja sitä olisi mukava yrittää parantaa. Kisan jälkeen on myös perinteistä ruveta speksaamaan uutta maastopyörää. Esimerkiksi Ninerin Air 9, 29-tuumainen maastopyörä, voisi ensi vuonna olla se juttu.

Kategoria: elämä