Edelliseen debit / credit -juttuun liittyen, Helsingin Sanomat uutisoi: pankkikorttien englanti hämmentää asiakkaita.

Selityksenä sille, miksi pankkikorteissa käytetään englanninkielisiä termejä tarjotaan kansainvälisyyttä:

Pankit päätyivät englanninkielisiin termeihin, koska korttien on toimittava yhä enemmän kansainvälisissä yhteyksissä.

"Jos sirukortille asennettaisiin maksutavoiksi sanat "pankki" ja "luotto", ne näkyisivät samanlaisina ympäri maailmaa", kertoo Pohjola Pankin korttipalveluiden päällikkö Jarkko Anttiroiko.

"Ei singaporelainen myyjä ymmärrä, jos hänen täytyy äkkiä valita maksutavoista suomenkielinen sana. Credit- tai debit-käskyjen voi sen sijaan ajatella olevan kansainvälisesti tunnettuja", Anttiroiko perustelee.

En tiedä Pohjolasta, mutta Nordealla maksutapavaihtoehdot taisivat olla "Pankki" ja "Mastercard". Voisiko olettaa, että singaporelainen myyjä ymmärtäisi nimen Mastercard ja laskuttaisi siltä? Ulkomaisten myyjien ajattelu suunnittelussa vaikuttaa hölmöltä myös siksi, että pankkien ainakin luottokunnan tavoitteena on ollut saada kaikki asiakkaat käyttämään maksupäätteitä ja valitsemaan maksutavan itse.

Nopeasti ajateltuna tulee mieleen, että maksukorteilla maksettaisiin Suomessa useammin kuin ulkomailla. Tässä pointtina on kuitenkin se, että ulkomailla myyjän on osattava valita oikea vaihtoehto ensimmäisellä kerralla. Suomalainen maksukortin käyttäjä voi opetella yrityksen ja erehdyksen kautta. ;)

Opettelun helpottamiseksi pankkien käyttämät termit voisivat olla yhtenäisiä keskenään. Nordean käyttämä "Mastercard / Mastercard debit" ei oikein auta oppimaan credit / debit -erottelua.

Kategoria: käytettävyys