Espoossa kauppakeskus Sellossa on nyt muutaman kuukauden ollut minikaivuri, jossa istuu nuori mies päivästä toiseen. Homman nimi on kaivuriskaba:

Kaivuriskaba on kuudella paikkakunnalla järjestettävä suurkisa, jossa pisimpään minikaivurissa istunut henkilö voittaa 32 000 € arvoisen aidon japanilaisen Takeuchi-minikaivurin.

Kisa on jatkunut nyt 128 päivää, ja kuudesta kaivuria himoitsevasta miehestä kolme on tippunut kisasta pois.

Jostain syystä minikaivurin näkeminen tuo joka kerta mieleen uponneet kustannukset (eng. sunk costs). Taloustieteessä uponneet kustannukset ovat yksinkertaisesti kustannuksia, joita ei enää saada takaisin. Esimerkiksi uudesta autosta maksettua hintaa ei saa enää takaisin kun auto joskus myydään, mutta alkuperäisen hinnan ei pitäisi vaikuttaa päätökseen siitä myykö auton vai ei. Tuhoontuomittua tuotekehityshanketta ei kannata jatkaa, vaikka siihen olisi poltettu miljoona firman rahoja.

Samalla logiikalla kaivurissa jo vietettyjen 128 päivän ei pitäisi vaikuttaa päätökseen siitä, lähteekö tänään kotiin, vai jääkö kaivuriin vielä päiväksi. Epäilen, että ihmiset eivät käytännössä ajattele näin, vaan ehkä ennemmin: "jos nyt luovuttaisin, olisin istunut jossain hemmetin minikaivurissa turhaan neljä kuukautta!"

Toki kaikki kisan finalistit saavat hiukan mainetta, ja ehkä jotain muita sponsorilahjoja. Ja tappio ei ole välttämättä niin suuri, jos ei alunperinkään ole muuta tekemistä kuin istua ostoskeskuksessa minikaivurissa.

Voiko kisan jatkamista sitten päättää jotenkin rationaalisesti? Jos palkintona olevan minikaivurin arvo on 32 000 euroa, niin jokaisen kaivurissa vietetyn 128 päivän arvo on tavallaan 250 euroa - jos voittaa kisan.

Jokaisen seuraavan päivän arvo on aina vähän pienempi, kunnes lopulta saman päivätienestin voisi tienata helpomminkin järkevämminkin. Mutta onko tämäkin juuri sen menetetyn ajan arvon laskemista, minkä ei pitäisi antaa vaikuttaa päätökseen?

Lisäys 10.10.2011: Tarkoitin siis sanoa: on olemassa tietty määrä päiviä, jonka jälkeen kaivurin arvo jaettuna kaivurissa istuttujen päivien määrällä on pienempi kuin minimipalkka - jolloin kisaamisessa ei mielestäni ole enää pointtia. Mutta tuleeko jo ennen sitä jokin hetki, jolloin lopettaminen on järkevämpi päätös kuin jatkaa? Vai onko se aina järkevämpää?

Onko päivän kysymys sittenkin se, että juuri tänään on pienen pieni mahdollisuus siihen, että kanssakilpailijoiden pollat pettävät, ja saan 32 000 euron kaivurin. Jos vain istun tässä. Tai sitten voisin lähteä kotiin.

(Kaivuriskaban live-video on tavallaan kiehtovaa katsottavaa. Teinit kävivät juuri kysymässä saako Kimmo käydä suihkussa. Saa kuulemma käydä. Ja ei ole kuulemma ollut tylsää. Ehkä joku UKK-lista kaivurin kyljessä voisi olla hyvä?)

Kategoriat: elämä huumori