Kiireettömyys
Viime viikon ajan olen enimmäkseen fiilistellyt blogikirjoituksia, joiden kantavana teemana on ollut miten vähemmän voi olla enemmän. Siis miten esimerkiksi lyhyempi työpäivä voi olla tuottavampi kuin pitkä.
Kiireettömyyden saavuttaminen töissä voi lähteä jo siitä, että lakkaa hosumasta ja keskittyy yhteen asiaan kerrallaan. Merlin Mann julkaisi kalvosetin, joka sai ainakin minut tajuamaan miten paljon jo IRC ja muutama sähköpostiohjelma aiheuttavat keskeytyksiä työhöni.
Turn off everything that's not an actual "alarm". Know what an "alarm" is? An alarm is something that says, "Hi. Stop what you're doing right now. Or you'll die. Honk."
Merlin puhuu työn tekemisestä 50 minuutin pätkissä. Itse pystyn tekemään päivässä muutamia noin 45 minuutin pyrähdyksiä, ja saan silloin kuitenkin aikaan suurimman osan työpäiväni tuotoksista.
Keskittyminen ja zoneen pääseminen on vaikeaa. Tässä saattaa auttaa jos tekee ajasta rajallista. Tiukkaa keskittymistä on helpompi perustella itselleen jos tietää työpäivää olevan jäljellä tasan puoli tuntia, kuin jos jää toimistolle roikkumaan kymmeneksi tunniksi.
Tähän liittyen Signal vs. Noise -blogissa väännettiin rautalangasta, mitä neljän päivän työviikko tarkoittaa. Pointtina ei ole tehdä 40 tuntia töitä neljässä päivässä, vaan saada neljä normaalia päivää käytettyä tehokkaammin varsinaiseen työntekoon. Rajoitettu aika auttaa karsimaan työpäivästä löysät pois ja ylimääräinen aika jää itselle.
Lopuksi vielä TED-video, jossa Carl Honore kertoo (20 minuutissa) miksi hidastaminen on tärkeää. Hitauden lisäksi jopa normaalin työtahdin pitäminen kannattaa. Why Crunch Mode Doesn't Work
-artikkeli siteeraa vanhaa (tutkittua) totuutta:
Productivity drops immediately upon starting overtime and continues to drop until, at approximately eight 60-hour weeks, the total work done is the same as what would have been done in eight 40-hour weeks.
Kategoria: työ
Kysymyksiä tai kommentoitavaa?
Lähetä viesti Twitterissä tai sähköpostilla.
Jaa tämä sivu Twitterissä
4 kommenttia
Aivoterapeutti –
TODELLAKIN! Mä tein ennen 8h päivää, mutta nykyään 6h:ta ja tuottavuus on ihan samaa tasoa kuin ennenkin. Toki mulla on provikka palkan päälle, joka potkii tekemään pidempää päivää kun on tarvis, mutta turhaan ei tule enää duunissa lorvailtua. Ittensä tuntee tärkeemmäksi eikä työnantajaakaan vituta, kun se ei joudu maksamaan turhasta.
Moninainen –
Hei! Olen itse monessa yhteydessä (useimmiten jaksamiseen ja tuottavuuteen liittyvissä seminaareissa ym.) törmännyt aikavaras-käsitteeseen. Minusta yrityksissä ei tajuta sitä, että jatkuva tavoitettavuus joko s-postilla tai puhelimella syö sitä tehokasta työaikaa. Itse olen pyrkinyt, tosin vielä aika huonolla menestyksellä siihen, että luen sähköposteja vain muutaman kerran päivässä, enkä heti, kun se tulee. Ihanne olisi, että lukisi ehkä kerran aamulla ja kerran iltapäivällä. Mahdotontako? Muita aikavarkaita ovat myös turhat palaverit (ja niitähän meillä riittää). Sitten aikavarkaiksi on mainittu myös työkaverit, jotka tulevat siihen viereen puhumaan ihan kaikista muista kuin työasioista. Jos nuo aikavarkaat saadaan kuriin, niin silloinhan tuo työteho kasvaa ja lyhyemmällä työajalla päästään samaan tuottavuuteen kuin pidemmällä.
Oiva –
Aivoterapeutti: kuulostaa hyvältä järjestelyltä. Tähän mennessä kaikissa töissä, lähettihommia lukuunottamatta, on tuntunut siltä, että päivän hommat saisi tehtyä kuudessa tunnissa. Ja joissain töissä kolmessa. Iltapäivän viimeisten tuntien aikana tehtyjä juttuja saa korjailla seuraavana aamuna, jne. Mutta miten tämän saisi muotoiltua työnantajalle järkevästi? Moninainen: aikavarkaisiin törmään myös päivittäin. Parasta olisi, jos saisi filtteröityä kaikki ei-tärkeät sähköpostit ja puhelut myöhempää tarkistamista varten. Työkaverit ovat vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta en pärjäisi jos en voisi kysyä viereisen kaverin apua tarvittaessa (ja huonot läpät keventävät tunnelmaa huomattavasti) - toisaalta työhön keskittyminen on extravaikeaa kun muut repeilevät youtube-videoille ;)
aivoterapeutti –
Niin.. Kovinkaan moni työnantaja ei ole siinä suhteessa kovin valveutunut , eikä asiasta taida olla ihan kauheasti näyttöäkään. Tieteellisesti asia voisi olla vaikea tutkittava ku totuudenmukaisia vastauksia on vaikea saada. Ihmiset eivät kehtaa useinkaan sanoa ääneen että voisivat tehdä samat asiat kuudessa tunnissa, koska pelkäävät leimautuvansa vain laiskoiksi. Fakta on kuitenkin se että päivässä on x määrä aikaa jonka jaksaa painaa täysillä ja sen jälkeen loput tunnit on turhia, paitsi jos työ ei edellytä minkäänlaista aivotyötä. Se että pystyy uudelleen orientoitumaan kun takki on kerran käynyt tyhjäksi, edellyttää hieman pidempää breikkiä kuin tunnin tai puolen tunnin taukoa.
Kommentit on suljettu.