Aika ajoin joku kirjoittaa netissä siitä, miten saa liikunnasta ylimääräistä puhtia elämäänsä. Yleensä joku menestynyt kaveri. Joel käy salilla joka aamu. Alex Stubb saa urheiluun käytetyn ajan kaksinkertaisena takaisin. Richard Branson on samoilla linjoilla, ja kokee saavansa liikunnasta neljä ylimääräistä tuntia päiviinsä. Ja tiedeuutiset raportoivat jatkuvasti miten liikunta tekee sinusta fiksumman. Tai ainakin hiiristä.

Tavallaan "tiedän", että urheilu kannattaa, mutta käytännösä käytän illat mieluummin omien projektien koodaamiseen. Osittain ehkä siksi, että siinä etenemisen huomaa helposti. Pari riviä lisää koodia, pari bugia vähemmän. Eihän koodia synny, jos ei ole näppäimistön ääressä? Ja urheilun jälkeen väsyttää ja koodia syntyy vielä vähemmän!

Tänään kävin pyöräilemässä. En mehustele poljetulla matkalla tai keskinopeudella, eikä niissä toisaalta ole mitään mehusteltavaa. Kuvan pyörä (Fuji Classic Track) on ihan hyvä pyörä, mutta kiinteävälityksisenä vähän liian raskas ajettava niin kauan kun kuski ei ole kunnossa.

Ja lenkki oli raskas. Pysähdyin välillä puhaltamaan ja ensimmäinen puoli tuntia oli ns. pepusta. Mutta viimeinen toinen puoli tuntia oli ihan kivaa.

Ja sain lenkin aikana pari hyvää ideaa. Ratkaisin pari vanhaa ongelmaa, joita olen pyöritellyt mielessäni. Ei välttämättä mitään ihmeellistä, mutta tavallaan bonusta normaaliin verrattuna. Ehkä aivot saivat happea ensimmäisen kerran pitkään aikaan. Ajattelin myös, että voisin käydä joskus toistekin pyöräilemässä.

Joten jos olet lukenut jo tarpeeksi siitä, miksi urheilu on hyväksi, niin kokeile käydä vaikka kerran kävelemässä. Se on lopulta ihan kivaa.

Kategoria: elämä