Olin vuoden 2012 juomatta alkoholia. Olen aikaisemmin viettänyt tipattomia tammikuita kolme-neljä kertaa, mikä on sujunut helpohkosti. Kuukauteen on yleensä mahtunut yksi tai kaksi biletyskertaa, joissa höllääminen on ollut helppoa. Kuskinakin on joskus kiva olla.

Tänä vuonna tipaton tammikuu jatkui omalla painollaan. Halusin hiukan haastaa itseäni ja katsoa miten pitkään pystyisin jatkamaan. Asetin ensin tavoitteeksi jatkaa vappuun asti, sitten juhannukseen. Juhannus sujui helposti vesilinjalla, jonka jälkeen oli kova kiusaus jatkaa vuoden loppuun. Loppuvuodesta motivaatioksi riittikin vain vuoden loppuun asti pääseminen. Hyvää putkea olisi ollut sääli lopettaa.

Yksi motivaation lähde oli huomata kuinka moni muu tuttu ja (netti)julkkis on juomatta. Pystyisin nopeasti nimeämään kymmenisen raitista ihmistä. Jos he pystyvät siihen, niin miksen minäkin?

Luokittelisin tipattoman pitämisen samankaltaiseksi tutusta asiasta luopumiseksi kuin vaikkapa karppauksen tai kasvissyönnin. Ongelma ei ole niinkään itse aineesta luopuminen, vaan siihen liittyvien tilanteiden uudelleenajattelu tai välttäminen. Kavereiden kanssa nyt vain on kiva kokoontua välillä vähän syömään lihaa. Ravintolassa voi tilata kasvisruokaa, mutta possujuhlat kannattaa ehkä jättää väliin.

Suomessa alkoholin, pullan tai pihvin tarjoaminen kuuluu kiinteästi tiettyihin tilanteisiin. Tarjouksesta kieltäytyminen voi aluksi tuntua hankalalta. En silti joutunut kertaakaan selittelemään juomattomuuttani, eikä kukaan yrittänyt tuputtaa juotavaa. Tämä oli mukava yllätys.

Plussat

Yksi itsestäänselvä hyöty tipattomuudesta on rahan säästyminen. Se ei sinänsä ollut tavoitteena, mutta oli mukava bonus. Rahaa kyllä meni tavallista enemmän erikoislimppareihin ja energiajuomiin, ja baareissa tuli joka tapauksessa käytyä muutamia kertoja, mihin uppoaa rahaa vaikkei joisikaan kaljaa. Tarkoista summista ei ole tietoa, mutta uskoisin kuitenkin jääneeni plussalle.

Merkittävämpi hyöty oli lisääntynyt työteho. Sunnuntait pystyi helposti pyhittämään työnteolle, mikä voi katsontatavasta riippuen olla joko hyvä, tai hiukan kyseenalainen saavutus. Toisaalta ikä teettää sen, että krapulan saa aikaan jo valvomalla myöhään ja juomalla liikaa limpparia, MOT. Yleisfiilis on kuitenkin se, että sain vuoden aikana enemmän aikaan kuin normaalisti.

Terveyden kannalta juomattomuus oli varmaan hyvä juttu, mutta siitä minulla ei ole mitään dataa. Terveystarkastus ennen ja jälkeen olisi voinut olla mielenkiintoista nähtävää, mutta eipä tullut mieleen.

Miinukset

Hyviä alkoholittomia oluita ei minun tietääkseni ole olemassa. Tämä oli tiedossa jo aikaisempien tipattomien tammikuiden perusteella, enkä yrittänyt sen enempää tutkia vaihtoehtoja. Oluen vaihtaminen alkoholittomaan olueen ei vain ole vaihtoehto. Alkoholittomia viinejä en kokeillut. Olen kuullut niistä hieman ristiriitaisia tuomioita, enkä viitsinyt ruveta testaamaan asiaa.

Edelliseen liittyen, hyvien alkoholijuomien ja makuelämysten missaaminen harmitti melkolailla. Ranskassa olisi ollut kiva maistella viinejä, Helsingin drinkkibaareissa mojitoja ja viskinmaisteluillassa viskejä :|

viskit

Ja toki tietyt tapahtumat olisivat luultavasti olleet mukavampia pienessä humalassa. En välttämättä lähtisi enää Tallinnan risteilylle selvinpäin, ja mies- / työporukalla lasiin syljeskely herkästi heikentää bondaamista.

Muuta

Seurustelu hiprakassa olevien ihmisten kanssa oli plussa ja miinus. Normaalissa keskustelussa tunnen yleensä olevani jatkuvasti askeleen jäljessä. Muut ovat yleensä jo seuraavassa aiheessa kun keksin sanottavaa edelliseen aiheeseen. Muiden nauttima alkoholi tasoitti pelikenttää hiukan, mutta tietenkin tarpeeksi pitkälle vietynä keskustelun yrittäminen muuttui turhauttavaksi.

Vuoden aikana oli mielenkiintoista yrittää tunnistaa millaisissa tilanteissa a) tulisi normaalisti juotua b) tekisi mieli juoda. Esimerkiksi syyspimeällä 12 tunnin työpäivien jälkeen oli kiusaus maistella hieman viskiä. Tämän tarpeen tiedostaminen oli mielestäni arvokasta verrattuna siihen, että olisi vain autopilotilla avannut pullon.

Oli myös hauska seurata miten ihmiset reagoivat tipattomuuteen. Osa halusi ottaa puheeksi oman alkoholinkäyttönsä. "En ikinä juo niin paljoa kerralla", "olen vähentänyt pariin viikonloppuun kuukaudessa", jne. Ymmärrän kyllä reaktion; omaa juomista ei herkästi tule ajateltua ilman ulkopuolista ärsykettä. Olen varmaan aikaisemmin käynyt saman keskustelun absolutistituttujeni kanssa.

En jaksanut hirveästi puhua aiheesta tuttujen kanssa. Mielestäni juomattomuus on yhtä jännitävä keskutelunaihe kuin jonkun karppaus tai karppaamattomuus. Enkä tosiaankaan ole tuomitsemassa muitten alkoholinkäyttöä, tai ole asiasta yleensäkään mitään mieltä. En aja alkoholille myyntikieltoa ja teinit saavat puolestani päristellä ES:ää jos siltä tuntuu.

Projektin jatko on vielä vähän auki. Plussat ja miinukset ovat aika tasan, eikä kummassakaan laarissa ole kovin dramaattisia asioita. Vähemmälläkin juomisella selkeästi pärjää, mutta ihan kokonaan ilman ei viitsisi olla. Katsotaan. Sanoisin, että tipaton tammikuu on joka tapauksessa kokeilemisen arvoinen juttu, jota tulen varmaan vähintään jatkamaan.

Kategoria: elämä