Vihreänharmaa Cube Longtail Hybrid sähköpolkupyörä. Pyörässä on tavanomaista pyörää pitempi tavarateline. Renkaat ovat hieman tavallista pienemmät, 26-tuumaiset, mutta paksut. Runko on jykevä.

Hankin työsuhdepyöräksi Cube Longtail Hybrid -pitkäperäpyörän, jossa on sähkömoottori. Tämä on tosi hyvä pyörä, ja sähköpyöräily on kätevää—minkä kaikki muut tiesivätkin jo.

Työsuhdepolkupyörä maksetaan osamaksulla palkasta, mutta ennen veroja, joten hinnassa säästää jopa 20–30 %. Meillä on ollut tämä etu töissä jo pitemmän aikaa, mutta sain nyt aikaiseksi hankkia pyörän.

Olen kuskannut ensimmäistä lasta (4v) cyclocrossilla lastenistuimessa, mikä on ollut molemmille tosi hauskaa. Mutta nyt on tarpeen saada toinenkin lapsi (1v) kyytiin ja pohdin pitkään eri vaihtoehtojen välillä: peräkärry olisi halvin ja helpoin vaihtoehto, mutta sen säilytys olisi meillä hankalaa. Lisäksi pelkäsin, että lapset ovat kärryssä liian kaukana, jotta heidän kanssaan voisi jutella matkan aikana. (Bugi, ominaisuus?)

Laatikkopyörä olisi luultavasti kaikista mukavin lapselle matkustaa, mutta pyörät ovat yleensä aika pitkiä tai leveitä, ja yhtä lailla hankala säilyttää.

Pitkäperäpyörät ovat vähän lyhkäisempiä ja jossain määrin helpompia säilyttää. Mutta perä on sen verran pitkä, että kyytiin saa kaksikin lastenistuinta—teoriassa. Tämä on vielä kokeilematta. Vähän vanhemmille lapsille voi ostaa taakse penkin ja kaiteen, jolloin pyörän kyytiin hyppääminen on vielä helpompaa.

Ensivaikutelmat sähköpyöräilystä

Tämä on ensimmäinen oma sähköpyöräni, mutta olen kokeillut aikaisemmin muutamaa muuta sähköpyörää. Havainnot ovat luultavasti hyvinkin tuttuja sähköpyörien omistajille.

Sähköpyörän ajettavuus on nykyään tosi hyvä. Neljännen sukupolven Bosch-moottori avustaa pehmeästi ja usein huomaamattomasti. Avustuksen loppuminen 25 km/h vauhdissa tapahtuu hyvin pehmeästi. Aikaisemmin kokeilemissani sähköpyörissä avustus oli huomattavasti äkkinäisempi ja enemmän “erillään” polkemisesta.

Boschilla on moottorissa kattavasti eri ajomoodeja ja puhelimella voi säätää kunkin avustuksen tehoa ja herkkyyttä.

Sähkömoottori mahdollistaa painavan pyörän. Vanha cyclocrossarini painoin n. 10 kg ja Cube Longtail itsessään noin 35 kg. Lisäksi pari lastenistuinta ja lasta, niin pyörällä ja kuormalla on painoa jo 70 kg. Haaveissani ajaisin tällaistakin kuormaa lihasvoimalla (nuorena rikšakuskina ajoinkin!), mutta nykyään realistisesti en. Sähkömoottori mahdollistaa paljon isomman skaalan pyöriä ja pyörän kuormausta, ja siten erilaisia käyttötapoja.

Haluaisin ajaa kovempaa! Cyclocrossarilla ja maantiepyörällä luontainen vauhti tasaisella on usein päälle 25 km/h. Sähköpyörällä avustus tippuu pois ja kauheasti kovempaa ajaminen ei ainakaan näillä jaloilla vielä onnistu. Tähän on tosi vaikea suhtautua! En ole oikein ikinä osannut ajaa rauhallista vauhtia pienillä tehoilla.

Toisaalta olen ihan tyytyväinen, että muut sähköpyöräilijät ei paahda 30+ km/h ruuhkaisilla väylillä.

Sähköpyörähäpeä istuu vielä tiukassa. En oikein kehtaa ajaa täysillä avustuksilla ja ohitella ylämäessä! Sähköllä pyöräileminen tuntuu huijaamiselta, vaikka sitä pitäisi ajatella vastaavasti kuin bensan polttamista autolla.

Ensivaikutelmat Cube Longtailista

Kokoaminen oli helppoa ja kaikki osat vaikuttavat laadukkailta. Vaihteet olivat suoraan laatikosta kohdillaan, mutta jarrut ovat oletuksena hieman tunnottomat. Pienellä säädöllä saisi varmaan kohdilleen. Valot eteen ja taakse ovat hyvät ja kätevät verrattuna vanhoihin dynamolla toimiviin tai ladattaviin valoihin.

Seisontatuki on kätevä. Pyörä pysyy hyvin pystyssä ja lasten lastaaminen istuimeen on helppoa. Netissä jotkut valittelevat, että seisontatuen kiinnitys löystyy ja tuki pyörii sivusuunnassa. En tiedä onko tätä korjattu, mutta ei ole vielä osunut kohdalleni.

Ajoasento on todella pysty—toinen asia mihin on hankala suhtautua! Haluaisin ajaa vähän virtaviivaisemmin, mutta ohjaustanko ja kannatin ovat matalimmassakin asennossa todella korkealla, ja lähellä.

Välityksiä riittää kovempaankin vauhtiin. Muissa kokeilemissani sähköpyörissä vaihteet loppuivat 25 km/h kohdalla, jolloin edes lihasvoimalla ei päässyt kovempaa. Longtailissa välityksiä riittää ja 30 km/h ajaa mukavasti, jos jaksaa.

Lisävarusteet ovat kattavia ja kalliita 💸. Pyörään saa penkkiä, matkustajien jalkatukea, tarakan kaidetta ja etutarakkaa. Kaikkea löytyy, mutta jokainen osa maksaa päälle 100 €, jolloin hintaa rupeaa kertymään aika paljon. Näitä ei saa mukaan työsuhdepyörän hintaan, koska verottajalla on lyhyt lista sallituista lisävarusteista mitä pyörän mukana saa tilata.

Hamaxin Caress -lastenistuin meni tarakalle helposti erillisen tarakka-adapterin avulla.

Pyörän säilöntä on hankalaa jos pyörävarastoon joutuu kulkemaan portaita, ylittämään korkeita kynnyksiä, tai kääntymään tiukassa paikassa. 35 kg pyörän tunkkaaminen portaita ylös tai alas on nihkeää.

Akun toimintamatka on vielä kysymysmerkki, mutta en ole sitä juuri murehtinut. Olen ajanut pyörällä lyhyttä pätkää päiväkotiin ja kaupoille. Nykyisellä tahdilla yhdellä latauksella ajaa ehkä 100 kilometriä?

Pyörällä on ollut näppärä ajaa muutaman kilometrin matkoja, joita aikaisemmin olisin kulkenut kävellen, bussilla, tai autolla. Aihetta sen enempää politisoimatta minusta on pöhköä esimerkiksi viedä lapsi autolla kilometrin päähän päiväkotiin (meillä 2 × 1,5 km). Mutta ymmärrän miksi sitä tehdään ja olen itsekin tehnyt sitä. Sähköpyörällä pystyn poistamaan itseltäni kuviosta ainakin pari tekosyytä: matka on täsmälleen yhtä nopea autolla ja pyörällä, pyöräilyä varten ei tarvitse enää etsiä kypärän lisäksi muita kamppeita (valotkin on valmiina), ja lapsen saa pyörän selkään nopeammin kuin auton istuimeen.

Yhtälö muuttuu syksyllä kun palaan töihin ja toimistolle, mutta uskoisin, että pyörä on sinnekin lähes yhtä nopea kuin auto.