Cube Longtail - ensimmäiset 1 000 km
Cubella on tullut ajettua nyt reilu 1 000 km, joten ajattelin päivittää arviotani pyörästä.
Hankin Cube Longtail pitkäperäpyörän vuosi sitten keväällä. Pyörä kerkesi työsuhdepyöräksi kuukausi ennen kuin työsuhdepyörien verotuki lopetettiin. Kilometrejä ei ole kertynyt hurjasti, koska ajot ovat lähinnä lasten kuskaamista päiväkotiin ja pari kertaa viikossa toimistolle. Mutta se on mitä se on.
Alunperin lapset olivat molemmat omissa istuimissaan tarakalla, mutta tänä vuonna isommalle on vaihdettu istuin Cuben “RILink”-penkkiin. Pyörä on käynyt kertaalleen huollossa.
🏆 Hyvät puolet
Päällimmäisenä huomiona: pyörä on ollut hyvä lisä perheen kuljetustarpeisiin. Lapset on tosi kätevä heittää tarakalle ja hurauttaa päiväkotiin (n. 1,5 km). Kaikki muut vaihtoehdot, auto, bussi, kävely, ovat hitaampia. Töihin mennessä (n. 6 km) pyörä on yhtä nopea kuin auto.
Lapset myös tykkäävät mennä pyörällä: tarakalta näkee hyvin ja kuskille on helppo huudella. Aika usein tarakalla raikaa laulu. Ohikulkijat saattavat kuulla ohikiitävän “tuikiii tuikii tähtööneeeen…”
Kuten jo pyörän saatuani kommentoin, Boschin sähkömoottori tuntuu edelleen tosi hyvältä ja avustaa juuri sopivasti tilanteessa kuin tilanteessa.
Vaihteiston välitykset ovat myös sikäli hyvät, että pyörällä pääsee (alamäkeen) kovaa polkemalla yli 25 km/h. Ja pyörän pokupyörämäinen geometria tekee ajamisesta miellyttävää.
😐 “Meh”
Lisäosat pyörään ovat aika kalliita. Tarakan istuin, suojakaari, etutarakka, ja matkustajien jalkatuki ovat maksaneet yhteensä 450 €. Mutta toki pyörä oli ostettaessa aika karvalakkimalli ja esimerkiksi ‘Longtail Hybrid Family’ -mallissa tulee osa näistä tarvikkeista mukana.
Seisontajalka ei pysy suorassa ja laahaa välillä takarengasta. Ei suuren suuri ongelma, mutta tämä on ilmeisesti korjattu 2026 malleissa.
Pyörä on täyteen lastattuna painava, ja pyörän pysäköiminen ja taluttaminen vaatii tarkkuutta, ettei pyörä kaadu. Lapset istuvat Cubessa suhteellisen korkealla esimerkiksi Ternin polkupyöriin verrattuna.
Cuben emäputkeen kiinnitettävä etutarakka on hyvä tavaran kuljetukseen, mutta muotoilultaan huonompi kuin esimerkiksi Ternin etutarakka. Cuben telineessä ei ole juurikaan sivutukea ja tavarat liukuvat sivusuunnassa pois tarakalta. Kuorma pitää sitoa tiukasti parilla mustekalalla molempiin suuntiin, mikä vähän hidastaa lähtöä. Etutarakalle sopisi 30 × 40 cm eurolaatikko, mutta näitä ei oikein tunnu löytyvän.
Pyörän tietokoneen arvio akun toimintamatkasta (range) on muuttunut päivityksissä epätarkemmaksi. Silloin tällöin täydellä avustuksella ajaessa toimintamatka kasvaa. Toistaiseksi akku on ollut riittävän iso, ja toimintamatkan arvio lähinnä pessimistinen. Akku ei ole koskaan hyytynyt ennen aikojaan.
💔 Miinukset
Maguran MT5 -levyjarrut ovat tehokkaat, mutta vinkuvat ja laahaavat todella herkästi—huoltokaan ei saanut näitä kuntoon. Ensimmäiset jarrupalat kuluivat loppuun n. 800 km:n kohdalla, mutta se saattoi olla odotettavissa. Uudemmassa mallissa jarrut on päivitetty Magura Gustav PRO:n, mikä voi olla parempi.
Samaten takavaihtaja on todella vaikea saada säädettyä kohdilleen. Ehkä pitkä vaijeriveto elää sen verran? Kalliimman mallin hihnaveto ja napavaihde voi olla parempi, mutta haaveilen silloin tällöin sähkövaihteista.
Tarakalle on vaikea saada kahta lastenistuinta. Tämä oli alkuperäinen idea pyörää hankkiessani, mutta istuinten sopivuutta oli mahdoton varmistaa etukäteen. Tarakan tukirakenteet ovat sellaiset, että etummaista istuinta ei saa ihan eteen ja taimmaista istuinta ei saa ihan taakse. Istuimet tulevat tosi lähelle toisiaan ja takamatkustajalla on ahtaat oltavat. Pää kolisee etupenkin selkänojaan. Lisäksi tarakalle asennettavia istuimia on nykyään vaikea löytää uutena tai käytettynä, koska melkein kaikki valmistajat ovat siirtyneet satulaputkeen asennettaviin malleihin.
Etulokasuoja oli vaikea asentaa ja lokasuojan kiinnikeet katkeavat ajan myötä. Samoin etulokasuojassa oleva lamppu on nykyään jesarilla kiinni.
Takarenkaan irrottaminen on kohtuullisen työläs operaatio. Pari kertaa ketju on hypännyt isoimman takarattaan yli ja tilanne on vaatinut renkaan irrottamisen. Renkaan saaminen takaisin suoraan on aika lailla mahdotonta, jonka jälkeen jarrut laahaavat taas.
Lopuksi
Miinuspuolia on jonkun verran, mutta ne ovat enimmäkseen pieniä säätöongelmia. Pyörällä ajaminen on kuitenkin hauskaa ja kätevää, ja fiilis vahva 4/5. Jarrut ovat ainoa mikä harmittaa päivittäin, mutta nekin voisi saada kuntoon jarrulevyt tai viimeistään jarrut vaihtamalla.
Kategoriat: polkupyörä, pyöräily
Kysymyksiä tai kommentoitavaa?
Lähetä viesti Mastodonissa tai sähköpostilla.